Valokuva: Anastasiya Romanova / Unsplash

Studia Humaniora

LUENNOT SIIRRETTY MYÖHEMMIN ILMOITETTAVAAN AJANKOHTAAN KORONA-TILANTEEN TAKIA! Opiskelijoille ilmoitetaan toinen suoritustapa.

Suomen ja Venäjän välisistä suhteista käydään säännöllisin väliajoin kipakkaakin keskustelua. Sen juuret ovat kauempana kuin kylmän sodan ajassa. Suomen ja Venäjän yhteinen aika – Suomen keisariajan historia – sisältää monenlaisia näkemyksiä maiden välisistä suhteista ja keinoista niiden rakentamiseksi.

Suomalaisella eliitillä oli merkittävä rooli näiden suhteiden luomisessa, ylläpitämisessä ja lopuksi itsenäistymiseen johtaneissa prosesseissa. Millainen oli keisariajan eliitti ja sen kulttuuri? Miten se suhtautui Venäjään ja Venäjä siihen? Tule kuuntelemaan kahdeksan erilaista tarinaa suomalaisen eliitin ja Venäjän suhteista Suomen keisariaikana.

Luennot ovat keväällä 2020 kahden viikon välein maanantaisin klo 17.00–18.30. Poikkeuksena hiihtolomaviikko (vko 8).

Luentosarjan järjestää Keisariaika-verkosto yhteistyössä Aleksanteri-instituutin kanssa.

Keisariaika-verkosto perustettiin lokakuussa 2016. Se on tarkoitettu niille suomalaisille tutkijoille, jotka tarkastelevat suomalais-venäläistä vuorovaikutusta pitkän 1800-luvun aikana. Lue lisää: https://keisariaika.wordpress.com/

Humanistisen tiedekunnan Studia Humaniora -luentosarja on kaikille avoin. Saliin mahtuu 100 kuulijaa.

Jos haluat vain seurata luentoja, sinun ei tarvitse ilmoittautua kurssille. Jos haluat suorittaa kurssin, ilmoittaudu Weboodissa viimeistään 20.1.2020.

Enrol
10.12.2019 at 09:00 - 20.1.2020 at 23:59

Timetable

Here is the course’s teaching schedule. Check the description for possible other schedules.

DateTimeLocation
Mon 20.1.2020
17:00 - 18:30
Mon 3.2.2020
17:00 - 18:30
Mon 24.2.2020
17:00 - 18:30
Mon 9.3.2020
17:00 - 18:30
Mon 23.3.2020
17:00 - 18:30
Mon 6.4.2020
17:00 - 18:30
Mon 20.4.2020
17:00 - 18:30
Mon 4.5.2020
17:00 - 18:30
Mon 18.5.2020
17:00 - 18:30

Material

Description

Humanistisen tiedekunnan Studia Humaniora -luentosarja on kaikille avoin.

Jos haluat vain seurata luentoja, sinun ei tarvitse ilmoittautua kurssille.

Jos haluat suorittaa kurssin, ilmoittaudu Weboodissa. Luentosarjan suorittaminen kuuluu maisteriopintoihin.

Luentosarjan tavoitteena on antaa kuva Suomen pitkästä 1800-luvusta (1809–1917) keisariaikana, jolloin suuriruhtinaskunnan autonomia eli itsehallintokin oli viime kädessä riippuvainen Venäjän keisarien ratkaisuista. Luentosarja antaa kahdeksan esimerkkiä eliittien historiasta eli yhteiskunnan johtoryhmien ja vallankäytön piiristä sekä osoittaa näissä esimerkeissä suomalais-venäläisiä yhteyksiä.

Luennot ovat keväällä 2020 kahden viikon välein maanantaisin klo 17.00-18.30. Poikkeuksena hiihtolomaviikko (vko 8).

Studia Humaniora: Keisariajan eliitit Suomen ja Venäjän välissä

Suomen ja Venäjän välisistä suhteista käydään säännöllisin väliajoin kipakkaakin keskustelua. Sen juuret ovat kauempana kuin kylmän sodan ajassa. Suomen ja Venäjän yhteinen aika – Suomen keisariajan historia – sisältää monenlaisia näkemyksiä maiden välisistä suhteista ja keinoista niiden rakentamiseksi.

Suomalaisella eliitillä oli merkittävä rooli näiden suhteiden luomisessa, ylläpitämisessä ja lopuksi itsenäistymiseen johtaneissa prosesseissa. Millainen oli keisariajan eliitti ja sen kulttuuri? Miten se suhtautui Venäjään ja Venäjä siihen? Tule kuuntelemaan kahdeksan erilaista tarinaa suomalaisen eliitin ja Venäjän suhteista Suomen keisariaikana.

Kaikille avoimen luentosarjan järjestää Keisariaika-verkosto yhteistyössä Aleksanteri-instituutin kanssa.

Metsätalo, sali 6, Unioninkatu 40, Helsinki

[1] 20.1. Dos. Kristiina Kalleinen & FT Alex Snellman:

Keisariaika ja sen tutkimus – johdatus aihepiiriin

Tsaarinaika, autonomian aika vai keisariaika? Millainen oli Suomen pitkä 1800-luku ja mikä Venäjän osuus siinä? Luento johdattaa Suomen suuriruhtinaskuntaan ja sen tutkimukseen.

[2] 3.2. Dos. Kristiina Kalleinen:

1800-luvun alkupuolen hallintoeliitti – omanedun tavoittelijoita vai keisarille lojaaleja isänmaanystäviä?

Ei ole harvinaista törmätä historiantutkimuksessa väitteeseen, että vuoden 1809 jälkeen kotimaiseksi vallankäyttäjäksi nousseen hallintoeliitin päätarkoitus olisi ollut vain omanedun tavoittelu, omien asemien vahvistaminen ja turvaaminen sekä taloudellisten etujen haaliminen. Toisenkinlainen tulkinta on mahdollinen: voidaan ajatella heidän olleen pyyteettömiä isänmaan palvelijoita, jotka ymmärsivät Suomen aseman Venäjän keisarikunnan yhteydessä ja parhaansa mukaan halusivat edistää Suomen hyvinvointia samalla pysyen lojaaleina ja uskollisina keisarin palvelijoina.

Poliittisen historian dosentti Kristiina Kalleinen on tutkimuksissaan keskittynyt erityisesti 1800-luvun ensimmäiseen puoliskoon pääasiassa henkilö- ja hallintohistorialliselta kannalta katsoen. Suomen kenraalikuvernöörihallintoa käsitelleen väitöskirjansa (1994) jälkeen hän on mm. kirjoittanut elämäkerrat Hänen Hirmuisuudestaan vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanista, ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinderistä sekä Nils Gustaf Nordenskiöldistä. Tutkimus ministerivaltiosihteeri R. H. Rehbinderistä sai syksyllä 2018 Presidentti Urho Kaleva Kekkosen 75-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinnon.

[3] 24.2. FT Ulla Tillander-Godenhielm:

Keisarilliset armonosoitukset Suomen eliitin palkkiona

Kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjän keisarikuntaan tuli pohdittavaksi venäläinen arvojärjestys ja siihen liittyvä palkitsemisjärjestelmä. Suuriruhtinaskunnan arvojärjestyksen vahvisti lopulta keisari Nikolai I vuonna 1826, jolloin myös suomalaisten alamaisten palkitsemisjärjestelmä sai selvän muodon. Suomen järjestelmä seurasi perimmiltään uuden emämaan mallia, mutta poikkesi siitä kuitenkin eräin kohdin.

Ulla Tillander-Godenhielm on Venäjän keisarikunnan palkitsemisjärjestelmän tutkija. Hän on erikoisesti perehtynyt keisarikunnan viimeisen, keisari Nikolai II:n, hallituskauden järjestelmään, mutta hän on myös tutkinut järjestelmän kehitystä ja sen eri vaiheita. Väitöskirjansa The Russian Imperial Award System 1894–1917 (Helsingin yliopisto 2005) jälkeen hän on kirjoittanut Pietarin kultasepäntaiteesta: Fabergé ja hänen suomalaiset mestarinsa (Tammi 2008, 2011) ja sama täydennettynä englanniksi (Unicorn Press 2017); kirja Jewels from Imperial St Petersburg (Liki Rossii, Unicorn Press 2012) on käännetty myös venäjäksi.

[4] 9.3. FT Alex Snellman:

Siviiliunivormut ja keisarivallan aineellinen rakentaminen

Keisariajan Suomessa kaikki virkamiehet käyttivät venäläislähtöisiä siviiliunivormuja eli virkapukuja. Luento luonnostelee runsaan kuva-aineiston avulla siviiliunivormujärjestelmän pääpiirteet. Se osoittaa, etteivät nämä miesten juhlapuvut olleet vain pinnallinen muotiseikka, vaan ne paitsi symboloivat Venäjän keisarin valtaa myös toimivat sen puolesta.

Alex Snellman on 1800-luvun aatelin historiaan, sosiaalihistoriaan ja esinetutkimukseen perehtynyt historiantutkija. Hän on väitöskirjansa Suomen aateli (Helsingin yliopisto, 2014) jälkeen kirjoittanut yhdessä FT Anna Ripatin kanssa Munkkiniemen kartanosta tietokirjan (2015) sekä tutkii parhaillaan venäläisen mallin mukaan tehtyjä suomalaisia siviiliunivormuja. Hän on yksi Keisariaika-verkoston koordinaattoreista.

[5] 23.3. FT Elina Sopo:

Kulttuuri- ja tiedepolitiikkaa valtiomiehen, runoilijan ja taidemaalarin silmin

Luennossa tarkastellaan, miten eurooppalaista perintöä heijasteleva ancien régime -tyyppinen hallintotapa näyttäytyi Nikolai I:n kulttuuri- ja tiedepolitiikassa. Luento käsittelee ns. valistuneen itsevaltiaan ja hänen avustajiensa (Alexander Armfelt, Emil Stjernvall-Walleen) kulttuuripoliittista suhtautumista ja suhdetta Suomen suuriruhtinaskunnan maltillisen romanttisen liikehdinnän edustajiin (Zacharias Topelius, Magnus von Wright).

Elina Sopo on vertailevaan kulttuuri- ja sosiaalihistoriaan erikoistunut historiantutkija, joka on väitellyt autonomian ajan kulttuuripolitiikkaa sivuavalla väitöskirjalla. Hän on julkaissut aiheesta monografian ja tutkimusartikkeleita, joita ovat julkaisseet muun muassa brittiläiset tieteelliset kustantajat.

[6] 6.4. Dos. Liisa Byckling:

Aleksanterin teatteri – eliitin perustama taidelaitos demokraattiselle yleisölle

Helsingin venäläinen teatteri (1868–1918), vuodesta 1880 Aleksanterin teatteri, perustettiin kenraalikuvernööri N. V. Adlerbergin aloitteesta, ja se oli ainoa pysyvä ja Venäjän valtionapua nauttiva venäläinen kulttuurilaitos Suomessa. Se toimi vierailevien seurueiden voimin. Teatteri oli ylimmän virkamiehistön johtama ja sen tapaamispaikka, mutta kantayleisö oli venäjänkielinen vähävarainen upseeristo.

Liisa Byckling on tutkinut venäläistä kulttuuria, erityisesti teatteria, sekä Venäjällä että sen rajojen ulkopuolella, sekä Suomen ja Venäjän kulttuurisuhteita. Hän on toiminut myös ulkomailla vierailevana tutkijana ja luennoitsijana (Pietari, New York, Birmingham, Oxford) ja julkaissut paljon artikkeleita useilla kielellä. Hänen viidestä kirjastaan mainittakoon väitöskirja (venäjäksi, Helsingin yliopisto) Mihail Tshehov länsimaiden teatterissa ja elokuvassa (Pietari 2000) sekä artikkelikokoelma Venäläisen sielun heijastus Pohjolan kuvastimessa. Suomen ja Venäjän kirjallisuus- ja teatterisuhteita 1800-ja 1900-luvulla (venäjäksi, Pietari 2015, 2016).

[7] 20.4. VTT Marja Vuorinen:

Autonomisen Suomen eliittien rakennemuutos ja suhde keisarikuntaan

1800-luvun kuluessa yhteiskunnalliseksi vallankäyttäjäksi nousseen sivistysporvariston aatekirjoon kuului kansallisten kielten ja kulttuurin edistäminen, sosiaalinen tasa-arvo ja äänioikeutettujen piirin laajentaminen sekä enenevässä määrin myös poliittinen separatismi. Kosmopoliittisena ja hallitsijauskollisena pidetty, vaikkakin ripeästi modernisoituva aateli joutui uudessa kilpailutilanteessa altavastaajaksi, jonka isänmaallisuutta sivistyneistöeliitti vahvasti kyseenalaisti. Reaalipolitiikan tasolla kumpikin ryhmä liittoutui tarvittaessa keisarikunnan eri eliittiryhmien kanssa, kuitenkin epälojaalisuuden stigmaa karttaen.

Marja Vuorinen, VTT, on eliitteihin, poliittisiin konflikteihin, propagandan historiaan ja julkisuuden kautta käytettävän vallan olemukseen erikoistunut historioitsija ja valtiotieteilijä. Hänen väitöskirjansa (2011) käsitteli suomalaista 1800-luvun aatelia sekä sivistysporvariston tuottamana viholliskuvana että aatelin oman muuttuvan itseymmärryksen kannalta.

[8] 4.5. FT Ira Jänis-Isokangas:

Konni Zilliacus – eliitistä maanpakoon

Konrad (Konni) Zilliacus (1855–1924) tunnetaan japanilaisten ja puolalaisten nationalistien kanssa vehkeilystä Venäjän ja Japanin sodan aikana sekä epäonnisesta yrityksestä salakuljettaa aseita Suomeen. Kuinka senaattorin pojasta ja perustuslaillisten puolustajasta tuli kiihkeä aktivisti ja venäläisen santarmilaitoksen silmissä ”sosialisti ja terroristi”? Luento pohtii, kuinka Venäjän imperiumin yhtenäistämispolitiikka ymmärrettiin Suomessa, ja mitä keinoja suomalainen poliittinen ja kulttuurinen eliitti käytti vastustaakseen tätä politiikkaa?

Venäjän poliittiseen kehitykseen ja sosiaalihistoriaan perehtynyt Ira Jänis-Isokangas työskentelee Aleksanteri-instituutissa koulutuspäällikkönä. Hänen väitöskirjansa Neuvostovallan taistelua huliganismia vastaan 1920-luvulla (Tampere 2016) käsitteli vallankumouksellista Venäjää ja neuvostovallan muotoutumista. Tällä hetkellä hän tutkii ensimmäisen sortokauden suomalaista aktivismia Venäjän imperiumin kontekstissa. Hän on yksi Keisariaika-verkoston koordinaattoreista.

[9] 18.5. Dos. Marina Vituhnovskaja-Kauppala:

Imperiumin vähemmistöeliitin kaksoisidentiteetti Enckellien perheessä

Luennon tarkoituksena on valaista Venäjän palveluksessa olleiden suomalaisten upseerien identiteettiä keisariajan lopulla. Pitivätkö he Venäjää vai suuriruhtinaskuntaa kotimaanaan? Luento tarkastelee Turkin sodan sankaria Carl Enckelliä (1839–1921), josta tuli Haminan kadettikoulun johtaja, sekä hänen poikaansa, Venäjän armeijan eversti ja myöhemmin Suomen armeijan kenraali Oscar Paul Enckelliä (1878–1960).

Marina Vituhnovskaja-Kauppala on Venäjän imperiaaliseen politiikkaan ja nyky-Venäjän muistipolitiikkaan sekä Itä-Karjalan 1900-luvun alun historiaan perehtynyt historiantutkija. Hän on Helsingin yliopiston dosentti ja luennoi Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulussa / Venäjän ja itäisen Euroopan asiantuntijaopinnoissa (VIExpert). Hän on julkaissut monografian kansalaissodasta Itä-Karjalassa ja valmistelee kenraali Oscar Enckellin elämäkertaa.

Korvaavuudet:

- Historia 5 op (luentoihin ja kirjallisuuteen perustuva essee, HISM-321/322/323 tai HISM-333).
Ks. esseen ohje: https://guide.student.helsinki.fi/fi/artikkeli/milla-tavoin-opintoja-suoritetaan

- VIExpert 1–2 op (oppimispäiväkirja).
Ks. oppimispäiväkirjan ohje: https://www.helsinki.fi/fi/aleksanteri-instituutti/opiskelu-viexpertissa#section-84015

- Avoin yliopisto: https://courses.helsinki.fi/fi/avoin-yliopisto/opinnot/historia

Historian esseen tulee luentojen ohella perustua johonkin seuraavista luentojen teemaa syventävistä artikkelipareista tai kirjoista:

  • Kristiina Kalleinen: Isänmaani onni on kuulua Venäjälle – vapaaherra L. G. von Haartmanin elämä. SKS, 2001.
    TAI
  • Ulla Tillander-Godenhielm: The Russian Imperial Award System During the Reign of Nicholas II 1894-1917. Suomen Muinaismuistoyhdistys, 2005.
    TAI
  • Alex Snellman: ”Suomalainen aatelisunivormu”. S. 3–35. Gentes Finlandiae X. Finlands Riddarhus, 2007. Saatavissa: https://www.academia.edu/21388921/Suomalainen_aatelisunivormu
  • Alex Snellman – Krista Vajanto – Jenni Suomela: ”The Professorial Uniform of Elias Lönnrot: Russian Imperial Materiality in Finland”. Artefactum 9. Artefacta, 2018. Saatavissa: https://web.archive.org/web/20200323165343/http://www.artefacta.fi/tutkimus/artefactum/9
    TAI
  • Elina Sopo: ”The periodization and typology of the history of collecting as a methodological approach to collecting in the Russian Empire”. Journal of the History of Collections. Oxford University Press, 2017. Saatavissa yliopiston sisäverkossa: https://doi.org/10.1093/jhc/fhw007
  • Elina Sopo: ”The Pugs and the Elephant: Dr Botkin and the Professional and National Identity of Physicians in the Russian Court”. Social History of Medicine. Oxford University Press, 2019. Saatavissa yliopiston sisäverkossa: http://dx.doi.org/10.1093/shm/hkx061
    TAI
  • Liisa Byckling: Keisarinajan Kulisseissa: Helsingin Venäläisen Teatterin Historia 1868–1918. SKS, 2009.
    TAI
  • Marja Vuorinen: ”Arvid Järnefeltin ’Vanhempieni romaani’ aatelisnostalgian salakuljettajana”. Hybris 2015/1. Saatavissa: https://hybrislehti.net/arvid-jrnefeltin-vanhempieni-romaani-aatelisnostalgian-salakuljettajana
  • Marja Vuorinen: ”Arvid Järnefelt, the Finnish Tolstoy. A radical social reformer and a nobleman”. VIRTUS vol. 18 (2011). Saatavissa: https://virtusjournal.org/article/view/31738
    TAI
  • Antti Kujala: ”Finnish radicals and the Russian revolutionary movement, 1899–1907”. S. 172–192. Revolutionary Russia 5.2, 1992.
  • Elisabeth Stubb: ”12. Kehitys vai kumous”. S. 105–119. Leo Mechelin: Senaattorin elämäntarina Nokian perustamisesta sortovuosiin ja naisten äänioikeuteen. Into, 2018.
    TAI
  • Marina Vituhnovskaja: ”Keisarikunnan sotilaat: Kenraali Enckell ja eversti Enckell valtakunnan ja rajamaan välillä”. S. 194–203. Suomi ja Venäjä, 1808-1809: Suomalais-venäläisissä historiantutkijoiden symposiumeissa Moskovassa vuonna 2007 ja Haminassa vuonna 2009 pidetyt esitelmät. Renvall-instituutti, 2010.
  • Cecilia af Forselles-Riska: ”Suomen viimeinen ministerivaltiosihteeri”. S. 411–418. Historiallinen aikakauskirja 101(2003):3.