Kaisa_2012_3_photo by Veikko Somerpuro

Ilmoittaudu
17.8.2018 klo 12:00 - 10.1.2019 klo 23:59
Moodle
Kirjaudu sisään nähdäksesi Moodlen kurssiavaimen.

Aikataulu

Tästä osiosta löydät kurssin opetusaikataulun. Tarkista mahdolliset muut aikataulut kuvauksesta.

PäivämääräAikaOpetuspaikka
To 17.1.2019
12:15 - 14:45
To 24.1.2019
12:15 - 14:45
To 31.1.2019
12:15 - 14:45
To 7.2.2019
12:15 - 14:45
To 14.2.2019
12:15 - 14:45
To 21.2.2019
12:15 - 14:45
To 28.2.2019
12:15 - 14:45

Kuvaus

Kurssin suoritettuaan opiskelija

  • osaa asettaa oman eksegeettisen työskentelynsä osaksi laajempaa eksegetiikan ja lähitieteiden kokonaisuutta
  • osaa muodostaa uskontojen tutkimukseen perustuvia tutkimuskysymyksiä tekstien analyysiä varten
  • osaa sanoittaa sitä, miten uskonnonhistoriallisen näkökulman soveltaminen auttaa rakentamaan uskonnon asiantuntijuutta

Miten uskonnontutkimuksen näkökulma auttaa ymmärtämään kristinuskon syntyä? Onko ”uskonnon” käsite edes sopiva varhaiskristillisyyden tutkimiseen? Onko eksegetiikkaa uskonnonhistoriaa joka kohdistuu Raamatun maailmaan?

Uskonnonhistoriallisella lähestymistavalla on pitkä perinne eksegetiikassa. Luonteva keskustelun lähtökohta on Göttingenissä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vaikuttanut uskonnonhistoriallinen koulukunta, jonka tavoitteena oli tutkia raamatullisia traditioita tuolloin muotoutumassa olleen uskonnon tutkimuksen menetelmiä käyttäen. Koulukunnan aktiivinen kausi oli suhteellisen lyhyt, mutta uskonnonhistorialliset näkökulmat jäivät vaikuttamaan myöhempään eksegeettisen tutkimukseen. Tämä päivän Uuden testamentin tutkimuksessa uskonnonhistoriallinen lähestymistapa sekoittuu usein sosiaalitieteelliseen raamatuntutkimukseen, mutta siinä voi myös nähdä tiettyjä tunnusmerkkejä. Uskonnonhistoriallisesti orientoituneessa eksegetiikassa hyödynnetään poikkitieteisesti uskonnontutkimuksen näkökulmia, esimerkiksi vertailevaa uskontojen tutkimusta, ”eletyn uskonnon” näkökulmaa, rituaalitutkimusta tai kognitiivista uskontotiedettä. Myös avainkäsitteet ja niihin liittyvä teoretisointi nousevat uskontotieteen perinteestä. Esimerkkeinä voidaan mainita ”rituaali”, ”magia”, ”possessio”, ”myytti” ja ”kansanusko”. Luennoilla tutustutaan uskonnonhistoriallisesti painottuneen Uuden testamentin tutkimuksen tärkeimpiin suuntauksiin ja saadaan valmiuksia soveltaa tutkimuksen näkökulmia eksegeettiseen työskentelyyn sekä hyödynnetään opittuja taitoja oman asiantuntijuuden rakentamisessa.

Luentojen alussa opiskelija valitsee yhden uskonnonhistorialliseen tarkasteluun soveltuvan tekstikohdan, jonka parissa hän työskentelee koko kurssin ajan. Kullekin luennolle annetaan lukutehtäväksi tutkimuskirjallisuutta, jonka tarjoamaa tietoa sovelletaan valittuun tekstiin. Luentotehtävissä reflektoidaan myös sitä, miten uskontonnonhistoriallinen tutkimus auttaa ymmärtämään uskontojen välistä dialogia nykypäivänä Lopputyötä varten opiskelija valitsee omaa tekstiään parhaiten valaisevan uskonnonhistoriallisen näkökulman ja kirjoittaa tämän pohjalta pienimuotoisen esseen.

Lista luettavasta kirjallisuudesta julkaistaan kurssisivuilla ennen luentojen alkua.

Kurssin arvosana perustuu sekä luentotehtävien (25%) että loppuesseen (75%) arviointiin. Asteikko 0–5.