Keskeisimmät tieto-opin kysymykset koskevat tiedon luonnetta ja uskomusten oikeutuksen tai järkevyyden ehtoja. Koska oikeutus ja järkevyys ovat normatiivisia käsitteitä, tieto-oppia pidetään yleisesti normatiivisena tutkimusalana: Se ei tutki sitä, mitä uskomme, vaan sitä, mitä meidän pitäisi uskoa.

Näihin keskeisiin kysymyksiin kytkeytyy monia muita tärkeitä kysymyksiä: Miksi tieto on arvokasta? Miten tieto on mahdollista? Mitä on tiedollinen oikeutus? Mikä on tiedon ja oikeutuksen rakenne? Mitkä ovat tiedon ja oikeutuksen lähteet.

Perinteisesti tieto-opin tärkeimpänä tehtävänä on pidetty vastaamista skeptisismiin, jonka mukaan tieto tai oikeutetut uskomukset eivät ole mahdollisia. Radikaaleimmat skeptiset argumentit pyrkivät osoittamaan kaiken tiedon tai uskomusten oikeutuksen mahdottomaksi. Maltillisemmat kieltävät tiedon jostakin todellisuuden osasta, kuten mielen ulkopuolella olevasta maailmasta, arvoista, absoluuttisesta totuudesta tai mielestä riippumattomasta todellisuudesta. Uskottava näkemys tiedon luonteesta ja oikeutuksen ehdoista auttaa selittämään, missä skeptiset argumentit menevät vikaan, jos ne menevät vikaan.

Perinteisen näkemyksen mukaan tieto määritellään oikeutuksen avulla. Jos tämä näkemys pitää paikkansa, oikeutus on perustavampaa kuin tieto. Koska oikeutus on normatiivinen käsite, perustavin tieto-opin kysymys koskisi sitä, mitä meidän pitäisi uskoa. Uskomuksia koskeva normatiivinen puhe viittaa siihen, että olemme vastuussa uskomuksistamme ja että on olemassa uskomista ohjaavia normeja, joita meidän tulisi noudattaa. Monet ovat kuitenkin ajatelleet, ettei näin ole, koska uskomuksemme eivät ole tahdonalaisia. Emme voi vain päättää uskoa jotakin samalla tavalla, kuin voimme päättää lähteä luennolle. Mutta jos tämä pitää paikkansa, miten sitten uskomuksia koskeva normatiivisuus ja oikeutus pitäisi ymmärtää?

Mahdollisia tiedon ja oikeutuksen lähteitä ovat aistihavainto, järki, introspektio, päättely, muisti, testimonia eli muiden ihmisten sana, moraalinen intuitio ja uskonnollinen kokemus. Jokaiseen niistä liittyy omia ongelmia. Varhaisessa uuden ajan filosofiassa vain introspektiota (tietoisuus omista mielentiloista) ja järkeä (tietoisuutta ilmeisista välttämättömistä totuuksista) on pidetty perustavina tiedon ja oikeutuksen lähteinä. Välttääkseen skeptisismi monet ovat nykyisin valmiit hyväksymään muitakin perustavia lähteitä.

Kurssi toteutetaan etänä Zoomissa. Lisätietoja ja opiskelumateriaalia sekä zoom-linkki löytyvät Moodlesta.