Kaisa_2012_3_photo by Veikko Somerpuro

Ilmoittaudu
10.11.2019 klo 00:00 - 30.11.2019 klo 23:59

Aikataulu

PäivämääräAikaOpetuspaikka
Ti 10.12.2019
16:00 - 19:45

Kuvaus

Opintojakso on pakollinen opettajan pedagogiset opinnot suorittaville opiskelijoille.

Didaktiikka 2 op

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • tuntee ja ymmärtää ainedidaktiikan opetusta, opiskelua ja oppimista tutkivana ja kehittävänä tieteenalana sekä opetettavien aineidensa ainedidaktisen tutkimuksen ajankohtaisia teemoja
  • ymmärtää oppiaineensa luonteen yleissivistävässä koulutuksessa ja hallitsee siihen soveltuvia opetus- ja työmuotoja ja osaa perustella niiden käyttöä eri tilanteissa
  • ymmärtää opetussuunnitelma-ajattelua, tuntee perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden arvoperustan ja on saanut valmiuksia osallistua koulun opetussuunnitelman laatimiseen
  • osaa soveltaa ainedidaktista tietoa opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin
  • omaa valmiudet soveltaa tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa ja opiskelussa
  • tuntee arvioinnin erilaiset tehtävät ja tavoitteet sekä palautteen ja arvioinnin merkityksen oman aineen opetuksen ja kouluyhteisön kehittämiselle
  • tuntee erilaisia oppimisen arvioinnin ja opiskelun aikaisen palautteen antamisen menetelmiä sekä Tuntee tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia arvioinnissa
  • osaa toimia luontevasti erilaisissa oppiaineen opetukseen liittyvässä vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa

Aikuisopetuksen didaktiikan suoritettuaan opiskelija

  • tunnistaa aikuisen opettamisen ja oppimisen erilaisia lähtökohtia, keskeisiä käsitteitä, tavoitteita ja rajoitteita
  • kykenee suunnittelemaan ja toteuttamaan omaa opetustaan ja didaktisten periaatteiden mukaisesti
  • hallitsee aikuisopetukseen soveltuvia opetus- ja työmuotoja ja osaa perustella niiden käyttöä kontekstikohtaisesti
  • ymmärtää arvioinnin merkityksen opetuksellisessa kokonaisuudessa
  • osaa arvioida kriittisesti tekemiään didaktisia ratkaisuja
  • ymmärtää oman opettajuuden rakentumisen lähtökohtia ja osaa arvioida kriittisesti sen muodostumista

Periodit 1-2

Opintojaksossa perehdytään omien opetettavien aineiden didaktiikkaan. Luennoilla käsitellään ainedidaktiikan peruskysymyksiä. Ryhmäopetuksessa käsitellään opetettavan aineen opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen. Samalla harjoitellaan oman oppiaineen opetukseen liittyviä vuorovaikutustaitoja.

Opintojaksossa käsitellään aikuisten opettamiseen ja oppimiseen liittyviä sisällöllisiä ja metodisia kysymyksiä. Lisäksi käsitellään aikuisopettajuuden rakentumista ja sen ehtoja.

Perus- ja lukio-opetukseen suuntautuvat opiskelijat

Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi opintojakson luennot ja ryhmät suoritetaan kerralla, sillä ne liittyvät kiinteästi toisiinsa. Opintojakso tulee suorittaa juuri ennen harjoittelua/reflektio osin harjoittelun aikana eikä näitä opintoja voi hajauttaa.

Perus- ja lukio-opetukseen suuntautunut opiskelijan, jolla on kaksi opetettavaa ainetta ja joka haluaa harjoitella molemmissa, tulee ilmoittautua ja osallistua molempien aineiden ainedidaktiikkaan (sekä luennot että ryhmät).

Ainedidaktiikka on mahdollista suorittaa kahdessa aineessa, vaikka opiskelijalla olisi vain yksi opetettava aine. Edellytyksenä on kuitenkin riittävät perustiedot.

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan ja bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan aineissa on ainedidaktiikka ja yleensä myös harjoittelu suoritettava kahdessa aineessa.

Opintojakson opetukseen tulee osallistua kokonaisuudessaan ennen Perusharjoittelua: puutteelliset opinnot estävät harjoitteluun pääsyn.

Aikuisopetukseen suuntautuvat opinnot:

Aikuisopetuksen puolella opetusharjoittelun voi aloittaa ennen opintojakson suorittamista.

HUOM: Valtiotieteellisen tiedekunnan tutkinto-opiskelijat sekä erillisiä opettajan pedagogisia opintoja suorittavat yhteiskuntatietelijät valitsevat luennoista Historian ja yhteiskuntaopin luennot.

Aikuisopetukseen suuntautuva ilmoittautuu lisäksi aikuisopetuksen didaktiikkaan.

Aikuisopetuksen didaktiikka

  • Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Saatavilla verkossa https://wiki.uef.fi/pages/viewpage.action?pageId=33656978
  • Jarvis, P. 2004. Adult education and lifelong learning: theory and practice. New York: Routledge.
  • Jokinen, J. 2002. Aikuisopettajan identiteetti: yksinäisestä sankariopettajasta tiimiytyneeseen yrittäjään. Tampere: University Press. Saatavilla verkossa http://acta.uta.fi/pdf/951-44-5519-3.pdf
  • Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (toim.) (2011). Yliopisto-opettajan käsikirja. 2. Painos
  • Sallila, P. (toim.) 2003. Elämänlaajuinen oppiminen ja aikuiskasvatus. Aikuiskasvatuksen 44. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura.
  • Lisäksi kurssilla käsitellään ajankohtaisia artikkeleita, jotka ilmoitetaan kurssin kuluessa.

Biologia

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan. Lisäksi käsitellään ajakohtaisia biologian opetusta koskevia artikkeleita.

  • Eloranta, V., Jeronen, E. & Palmberg, I. (toim.) (2005). Biologia eläväksi. Biologian didaktiikka. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • The Biology Techer's Handbook.4th Edition. (2009). National Science Teachers Association. Arlington: NSTApress.
  • Koba, S. ja Tweed, A. (2009). Hard-to-teach Biology Concepts. A Framework to Deepen Student Understanding. National Science Teachers Association. Arlington: NSTApress.
  • Kärnä P., Houtsonen L., Tähkä T. (toim.) (2012) Luonnontieteiden opetuksen kehittämishaasteita. Koulutuksen seurantaraportit 2012:10. Helsinki: Opetushallitus. sivut:9-67. http://www.oph.fi/download/145816_Luonnontieteiden_opetuksen_kehittamishaasteita_ 2012.pdf
  • Åhlberg, M. (2013). Concept mapping as an empowering method to promote learning, thinking, teaching and research. Journal for Educators, Teachers and Trainers JETT, Vol. 4 (1). dialnet.unirioja.es/descarga/articulo/4264764.pdf
  • Uitto, A. Kesler, M. & Aivelo, T. (2017). Biologian ainedidaktiikka. http://blogs.helsinki.fi/biologianainedidaktiikka/

Oheiskirjallisuus:

  • Kaasinen, A. (2016). Tekemällä oppii - laboratoriotyöskentely ympäristöopin opetusmenetelmänä. Teoksessa: K. Juuti (Toim.) Ympäristöoppia opettamaan. Jyväskylä: PS-kustannus, s. 213-228,
  • Kaasinen, A. (2016). Maasto-opetus luonnon monimuotoisuuden arvostamisen perustana. Teoksessa: K. Juuti (Toim.) Ympäristöoppia opettamaan. Jyväskylä: PS-kustannus, s. 229-246,
  • Kaasinen, A. (2016). Kasvien kerääminen – perinteisen opetusmenetelmän uusi tuleminen. Teoksessa: K. Juuti (Toim.) Ympäristöoppia opettamaan. Jyväskylä: PS-kustannus, s. 247-252.
  • Uitto, A. (2016). Biologia - elämän tiede. Teoksessa K. Juuti (toim.) Ympäristöoppia opettamaan. Jyväskylä: PS-kustannus, s. 57-76, 115-132.
  • Uitto, A. (2016). Tutkimuksellinen lähestymistapa ympäristöopin opetuksessa. Teoksessa K. Juuti (toim.) Ympäristöoppia opettamaan. Jyväskylä: PS-kustannus, s. 57-76, 115-132.
  • Weldmark, M., Lättman-Masch, R., Regårdh, E. ja Väinölä, A. (2016). Opi ulkona ympäri vuoden. Vuosiluokat 1-9. Kalmar: Outdoor Teaching Förlag Ab.

Elämänkatsomustieto

Suoritettava kirjallisuus

  • Brenifier, O. (2007). Keskusteleva opetus. Tampere: niin&näin.
  • Elo, P. & Honkala, S. & Salmenkivi, E. (toim.)( 2004). Hyvän osaamisen katsomustieto – Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat (FETO) ry:n 2004. Helsinki: Feto.
  • Lipman, M. (2003). Thinking in Education. Cambridge: Cambridge University Press. Toinen painos tai uudempi.
  • Enintään kolme ajankohtaista elämänkatsomustiedon didaktiikkaan liittyvää artikkelia, esimerkiksi julkaisusta Kasvatus.
  • niin & näin 1/2013 Katsomusopetuksen teemanumeron artikkelit. Filosofia, uskonto ja elämänkatsomustieto koulussa -teemapaketin verkkosivun artikkelit, http://netn.fi/katsomusaineet
  • Tomperi, T. (2017). Filosofianopetus ja pedagoginen filosofia – filosofia oppiaineena ja kasvatuksena. Tampere: niin & näin.

Lisäksi yksi seuraavista teoksista

  • Freese, H.-L. (1992). Lapset ovat filosofeja. Ajatusmatkoja kasvaville ja kasvattajille. Jyväskylä: Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
  • Gregory M. (2009). Filosofiaa lapsille & nuorille. Suom. J. S. Tuusvuori. Tampere: niin&näin.
  • Matthews, G. B. (2003). Filosofisia keskusteluja lasten kanssa. Suom. A. Mattila. Helsinki: WSOY.

Oheiskirjallisuus

Evankelisluterilainen uskonto ja pienryhmäiset uskonnot

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan. Lisäksi kurssin alussa kurssin opettaja antaa 1-3 ajankohtaista artikkelia luettavaksi.

  • Kallioniemi A. & Luodeslampi J (toim.) (2005). Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Helsinki. Kirjapaja, s.11-87, 98-127, 146-182, 196-231.
  • Ubani, M. (2013). Peruskoulun uskonnonopetus. PS-kustannus: Jyväskylä.
  • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
  • Council of Europe. (2014). ‘Signposts’: Policy and Practice for Teaching about Religions and Non-religious world views in intercultural education, s.13-57, 67-86.
  • Matilainen, M. & Kallioniemi, A. (2012) Uskonnonopetus ihmisoikeuskasvatuksen näkökulmasta - yhtymäkohtia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Teologinen Aikakauskirja 2/2012, 471-481.
  • Vuorinen, I. (2001). Tuhat tapaa opettaa. Menetelmäopas opettajille, kouluttajille ja ryhmän
  • ohjaajille. Suomen morenoinstituutin julkaisusarja Nro 1. Tampere.
  • Kallioniemi. A. & Salmenkivi, E. (toim.) (2007). Katsomusaineiden kehittämishaasteita. Opettajankoulutuksen tutkinnonuudistuksen virittämää keskustelua. Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 279. Helsinki: Yliopistopaino, s.3-54.
  • Kallioniemi, A. (2013). Uskonnonopetuksen uudistus Kanadan Quebecissa. Teologinen Aikakauskirja. 118, 5-6, s. 488-505.

Oheiskirjallisuus:

  • Olivestam, Carl. E. (2006). Religionsdidaktik -om teori, perspektiv och praktik i religionsundervisiningen. Stockhol: Liber AB.
  • Räsänen, A. , Ubani, M., Ziebertz, H.-G. & Riegel, U. (2009). Eurooppalainen uskonnonopettaja. Teologinen Aikakauskirja 5/2009, 436–449. Helsinki: Teologinen julkaisuseura r.y.
  • Sakaranaho, T. & Salmenkivi, E. (2009). Tasavertaisen katsomusopetuksen haasteet: Pienryhmäisten uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus Suomessa. Teologinen Aikakauskirja 5/2009, 450–470. Helsinki: Teologinen julkaisuseura r.y.

Soveltuvalla omaan uskontoon liittyvällä didaktisella kirjallisuudella voidaan korvata listassa esiintyvää kirjallisuutta sopimuksen mukaan.

Filosofia

Suoritettava kirjallisuus

  • Brenifier, O. (2007). Keskusteleva opetus. Tampere: niin&näin.
  • Juuso, H. & Tomperi, T. (toim.)(2008). Sokrates koulussa. Tampere: niin&näin.
  • Lipman, M. (2003). Thinking in Education. Cambridge: Cambridge University Press. Toinen painos tai uudempi.
  • Enintään kaksi ajankohtaista filosofian didaktiikan artikkelia, esimerkiksi julkaisusta Teaching Philosophy.
  • Salmenkivi, E.(2008). Filosofian klassikot ja lukio. Teoksessa Kallioniemi A. 2008 (toim.). Uudistuva ja kehittyvä ainedidaktiikka: Ainedidaktinen symposiumi 8.2.2008 Helsingissä. Osa 1. Helsinki: Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 298, s. 113–127.
  • Tomperi, T. (2017). Filosofianopetus ja pedagoginen filosofia – filosofia oppiaineena ja kasvatuksena. Tampere: niin & näin.

Lisäksi yksi seuraavista teoksista

  • Freese, H.-L. (1992). Lapset ovat filosofeja. Ajatusmatkoja kasvaville ja kasvattajille. Jyväskylä: Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
  • Gregory M. (2009). Filosofiaa lapsille & nuorille. Suom. J. S. Tuusvuori. Tampere: niin&näin.
  • Matthews, G. B. (2003). Filosofisia keskusteluja lasten kanssa. Suom. A. Mattila. Helsinki: WSOY.
  • Lipman M. L. –Eettisiä kysymyksiä. Filosofiaa lapsille ja nuorille: opettajan opas. (toim.) P. Elo, O. Hakala & R. Korhonen. Helsinki: Edita.

Oheiskirjallisuus

  • niin & näin (1/2013). Katsomusopetuksen teemanumeron artikkelit. Filosofia, uskonto ja elämänkatsomustieto koulussa -teemapaketin verkkosivun artikkelit, http://netn.fi/katsomusaineet
  • niin & näin -lehden filosofian opettamisen teema-numero 2/2000, s. 28 – 62. Saatavilla verkosta: http://netn.fi/sites/netn.fi/files/netn200.pdf sekä muita filosofian didaktiikan artikkeleita samasta lehdestä

Fysiikka ja kemia

Luentotentin yhteydessä fysiikka tai kemia ensimmäisenä opetettavana aineena opiskelevat opiskelijat tenttivät seuraavat verkkomateriaalit:

Historia

Suoritettava seuraavat kuusi kirjallisuuskokonaisuutta

  • Löfström, J. (toim.). (2002). Kohti tulevaa menneisyyttä. Jyväskylä: PS-kustannus
  • Rantala, J. & Ahonen, S. (2015). Ajan merkit. Historian käyttö ja opetus. Helsinki: Gaudeamus.
  • Veijola, A. & Rantala, J. (2018). Assessing Finnish and Californian high school students’ historical literacy through a document-based task. Nordidactica, 2018:1, 1–21 (saatavilla verkossa www.kau.se/nordidactica) SEKÄ Persson, A. & Thorp, R. (2017). Historieundervisningens existentialiserande potential. Nordidactica, 2017:2, 59–74 (saatavilla verkossa www.kau.se/nordidactica).
  • Lévesque, S. (2008.) Thinking historically. Educating students for the twenty-first century. Toronto: University of Toronto Press. TAI Husbands, C. (2000.) What is history teaching? Language, ideas and meaning in learning about the past. Philadelphia: Open University Press. TAI van den Berg, M. (2007) Yksi historia monimutkaistuvassa maailmassa. Helsinki: Helsingin yliopisto, historiallis-yhteskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus. Saatavilla verkossa: http://blogs.helsinki.fi/historiallis-yhteiskunnallinen-kasvatus/julkaisut
  • Virta, A. (2008). Kenen historiaa monikulttuurisessa koulussa. Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura. TAI Grever, M. & Stuurman, S. (toim.). (2007). Beyond the canon. History for the twenty-first century. Basingstoke: Palgrave Macmillan: New York. TAI Nordgren, K. (2006). Vems är historien? Historia som medvetande, kultur och handling i det mångkulturella Sverige. Karlstad: Karlstad universitet. Saatavilla verkossa: www.use.umu.se/digitalAssets/6/6089_avh_nordgren.pdf
  • Ouakrim-Soivio, N. & Kuusela, J. (2012). Historian ja yhteiskuntaopin oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2011. Helsinki Opetushallitus. Saatavilla verkossa: http://www.oph.fi/julkaisut/arviointi, sivut 1–47.

Kasvatustiede

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

  • Estola, E., H.L.T. Heikkinen & Räsänen, R. 2007. Ihmisen näköinen opettaja. Acta Universitas Ouluensis. Series E. Scientiae rerum socialum; 92. Oulun yliopisto. Saatavilla verkossa http://herkules.oulu.fi/isbn9789514285936/isbn9789514285936.pdf
  • Kosunen, T. (toimituskunta) 2007. Avoin yliopisto: sivistystä, osaamista ja tasa-arvoa. Helsinki: Gaudeamus.
  • Kotila, H. (toim.) 2004. Ammattikorkeakoulupedagogiikka: ajankohtaisia puheenvuoroja. Helsinki: Edita.
  • Kupiainen, P. 2007. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki: Palmenia.

Maantiede

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

  • Cantell, H., Rikkinen, H. & Tani, S. (2007). Maailma minussa – minä maailmassa. Maantieteen opettajan käsikirja. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos, Studia Paedagogica 33.

  • Roberts, M. (2013). Geography through enquiry. Approaches to teaching and learning in the secondary school. Sheffield: Geographical Association.
  • Tani, S. (2014). Geography in the Finnish school curriculum: Part of the ‘success story’? International Research in Geographical and Environmental Education 23 (1), 90–101. http://dx.doi.org/10.1080/10382046.2013.858457

Matematiikka

  • Teoksesta Joutsenlahti, J., Silfverberg, H. & Räsänen, P. (Toim.) (2018). Matematiikan opetus ja oppiminen. Niilo Mäki Instituutti. http://kauppa.nmi.fi/product/1092/matematiikan-opetus-ja-oppiminen
    Seuraavat luvut (kirjoittaja, sivut):
    Laine, Huhtala & Kaasila, s. 70-85
    Silfverberg, s. 86-109
    Hähkiöniemi, s. 110-130
    Hannula & Holm, s. 132-154
    Perkkilä, Joutsenlahti & Sarenius, s. 344-364
    Leppäaho, s. 368-392
    Silfverberg s. 394-408
    Joutsenlahti & Tossavainen, s. 410-430
    Keranto, s. 432-448

Psykologia

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

  • Society of Personality and Social Psychology –sivut. Saatavilla verkossa http://www.spsp.org/
  • American Psychological Society -Teaching Resources –sivut. Saatavilla verkossa http://www.apa.org/education/index.aspx
  • Society for the Teaching of Psychology. APAn alajaosto. http://teachpsych.org
  • Lukion opetussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus.
  • Lonka, K. (2015.) Oivaltava oppiminen. Otava.
  • Soveltuvin osin: Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2004). Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY.

Vieraat kielet

Kaikille yhteinen kirjallisuus

  • Eurooppalainen viitekehys: Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. 2003. Helsinki: WSOY. Luvut 4-7.

TAI

  • samat kohdat viitekehyksen erikielisistä versioista, esim. Common EuropeanFramework of Reference for Languages: Learning, teaching, assessment. 2001. Council of Europe. Cambridge: Cambridge University Press. http://www.coe.int/t/dg4/linguistic/cadre1_en.asp
  • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: Kielikasvatusta koskevat osuudet luvuista 3, 4, 9,10 ja 13-15. Saatavana verkossa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus
  • Kantelinen, R. & Hilden, R. (2016). Language Education – towards transversal intercultural language proficiency. In H. Niemi, A. Toom, & A. Kallioniemi (Eds.) Miracle of Education: The Principles and Practices of Teaching and Learning in Finnish Schools (Sivut 157-177). Rotterdam: Sense Publishers
  • Long, M.H. & Doughty, C. (Eds.) (2009). The handbook of language teaching. Chichester, U.K.: Wiley- Blackwell. Luku: Methodological Principles for Language Teaching , M. H. Long (s. 373-388/394)
  • Gass, S. M., Gass, S. M., & Mackey, A. (2012). The Routledge handbook of second language acquisition. Milton Park, Abingdon, Oxon ; New York: Routledge.

OR

Valinnainen kirjallisuus

Yksi suomenkielinen ja kaksi vieraskielistä nimekettä seuraavista:

  • Ellis, R. & Shintani, N. (2014) Exploring Language Pedagogy through Second Language Acquisition Research. Routledge: London and New York. Routledge Introductions to Applied Linguistic. (Luvut 1,4, 6 -8)

3 valikoitua artikkelia verkkolehdistä (saatavilla Helkassa)

esim.

  • Journal of Language Teaching and Research
  • Language Teaching Research
  • Language Teaching
  • Language Learning Journal

Yhteiskuntaoppi ja valtiotiede

Suoritetaan seuraavat kirjallisuuskokonaisuudet

  • Löfström, J. (toim.). (2002). Kohti tulevaa menneisyyttä. Jyväskylä: PS-kustannus
  • Löfström, J. (toim.) (2001). Yhteiskuntatiedon tiedetausta. Ainedidaktisia lähtökohtia oppiaineen kehittämiseen. Helsinki: Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.
  • Ouakrim-Soivio, N. & Kuusela, J. (2012). Historian ja yhteiskuntaopin oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2011. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla verkossa: http://www.oph.fi/julkaisut/arviointi, sivut 1–47.

Äidinkieli ja kirjallisuus sekä suomi toisena kielenä

Oheisesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

  • Aalto, E. & Kauppinen, M. (2011).Tavoitteena monikielisyyttä tukeva äidinkielen ja kirjallisuuden opetus. – E. Lehtinen, S. Aaltonen, M. Koskela, E. Nevasaari & M. Skog-Södersved (toim.) AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2011/3, 6–21. Saatavilla verkossa http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/4453/4204
  • Aerila, J.-A. (2010). Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen. Ennakointikertomus kirjallisuudenopetuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineenä. Turku: Turun yliopisto. Saatavilla verkossa http://www.doria.fi/handle/10024/59204
  • Ahlholm, M. (2015)Englanti venäjänkielisen alakoululaisen suomen kielen oppimisen tukena. Kalliokoski, J., Mård-Miettinen, K. & Nikula, T. (eds.) Kieli koulutuksen resurssina: vieraalla ja toisella kielellä oppimisen ja opetuksen näkökulmia. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2015 / n:o 8. 93–112 journal.fi/afinla/article/view/53774/16871
  • Degerman, P. (2012). ”Litteraturen, det är vad man undervisar om” Det svenska litteraturdidaktista fältet i förvandling. Åbo: Åbo Akademis förlag. Saatavilla verkossa https://www.doria.fi/handle/10024/87730
  • Felski, R. (2008). Uses of Literature. Oxford: Blackwell Publishing.
  • Grünthal, S. & Harjunen, E. (toim.) (2007). Näkökulmia äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Helsinki: SKS.
  • Hankala, M. (2011). Sanomalehdellä aktiiviseksi kansalaiseksi? Näkökulmia nuorten sanomalehtien lukijuuteen ja koulun sanomalehtiopetuksen. Jyväskylä studies in humanities 148. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (S. 88–127; 174–187.) Saatavilla verkossa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/25804
  • Harjunen, E. (toim.) (2015). Tekstit puntarissa. Ajatuksia äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksista perusopetuksen päättöarvioinnissa 2014 ja 2010. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Saatavilla verkossa http://karvi.fi/app/uploads/2015/04/KARVI_1015.pdf
  • Harmanen, M. & Siiroinen, M. (toim.) (2006). Kielioppi koulussa. ÄOL:n vuosikirja 2006. (S. 71–136; 155–168). Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto.
  • Helstola, M. & Ruohomäki, I. (toim.) (2015). Ota minut tekemään. ÄOL:n vuosikirja 2015. Helsinki: ÄOL.

  • Murtorinne, T. & Mäki-Paavola, M. (2012). Tämä toimii! ÄOL:n vuosikirja 2012. Helsinki: ÄOL.

  • Paukkunen, U.-M. (2011) Lauseiden virrassa. Peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset lauseiden tulkitsijoina. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514295362.pdf

  • Ranta, T. (2007). Kirjoittamisprosessi teksteinä. Testilingvistinen näkökulma abiturienttien tekstintuottamismenettelyihin. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-219-084-0/urn_isbn_978-952-219-084-0.pdf

  • Herkman, J. (2007). Kriittinen mediakasvatus. Tampere: Vastapaino.

  • Juvonen, R. (2014). Kirjoitelma ja tekijän ääni. Kehystämisen yhdyslauseet suomenkielisen ylioppilasaineen dialogisuuden hallinnassa. Helsinki: Helsingin yliopisto. Saatavilla verkossa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136449
  • Kauppinen, M. (2010). Lukemisen linjaukset. Lukutaito ja sen opetus perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmissa. Jyväskylä studies in humanities 141. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla verkossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/24964/9789513940119.pdf;sequence=1
  • Kela, M. & Komppa, J. (2012) Sairaanhoitajan työkieli–yleiskieltä vai ammattikieltä? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä. Puhe ja kieli 31.4: 173-192
  • Kiili, C. (2012). Online reading as an individual and social practice. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 441. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä, Finland. (S. 34 – 50.) Saatavilla verkossa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38394
  • Kuukka, I. & Rapatti, K. (2009). Yhteistä kieltä luomassa: suomea opetteleva opetusryhmässäni. Helsinki: Opetushallitus.
  • Latomaa, S. (toim.) (2007). Oma kieli kullan kallis. Opas oman äidinkielen opetukseen.Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla verkossa: http://www.oph.fi/download/46930_OPH_oma_kieli_03092007_www_lock.pdf
  • Lehtikangas, A. (2014). Identiteetti, vuorovaikutus ja toimijuus verkossa. Kartoitus nuorten verkkokulttuuria käsittelevästä kotimaisesta tutkimuksesta. Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus Verke. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla verkossa http://www.verke.org/images/pdf/Verkkokulttuuri.pdf
  • Luukka, M.-R. & Jääskeläinen, P. (toim.) (2004). Hiiden hirveä hiihtämässä: hirveä(n) ihana kirjoittamisen opetus. Helsinki: ÄOL. (S. 123–160.)
  • Mikkonen, I. (2010). ”Olen sitä mieltä, että…” Lukiolaisten yleisönosastotekstien rakenne ja argumentointi. Jyväskylä studies in humanities 135. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla verkossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/23021/9789513938260.pdf
  • Routarinne, S. & Uusi-Hallila, T. (2008). Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla. Tietolipas 20. Helsinki: SKS. (S. 268–289; 344–370.)
  • Rättyä, K. (2016) Kielitiedon didaktiikkaa. Kielentäminen ja visualisointi sanaluokkien ja lauseenjäsenten opetusmenetelminä. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 1. Helsingin yliopisto. Saatavilla verkossa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/170150
  • Tainio, L. (toim.) (2007). Vuorovaikutusta luokkahuoneessa. Näkökulmana keskustelunanalyysi. Helsinki: Gaudeamus.
  • Toivanen, T. (2015). Lentoon. Draama ja teatteri koulussa. (Uusi laitos.) Helsinki: WSOY.
  • Vaarala, H., Reiman, N., Jalkanen, J. & Nissilä, L. (2016). Tilanne päällä! Näkökulmia S2-opetukseen. Helsinki: Opetushallitus
  • Valtonen, P. (2012). Abiturientti uutistoimittajana. Tekstilajin taju ja uutisen tuottaminen äidinkielen tekstitaidon kokeessa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, osa 350 Scripta lingua Fennica edita. Turku: Turun yliopisto. (S. 275–296.) Saatavilla verkossa http://www.doria.fi/handle/10024/85117

Luennot ja ryhmät arvioidaan asteikolla 0–5. Luento-osuuksissa arviointi perustuu kirjallisiin suorituksiin. Ryhmäsuorituksen arvioinnissa käytetään monipuolisia arviointimenetelmiä. Aikuisopetuksen didaktiikkaan kuuluva essee arvioidaan asteikolla 0-5. Kokonaisuus arvioidaan asteikolla 0–5. Arvosana muodostuu opintojakson osien arvosanojen opintopistein painotetusta keskiarvoista.

-

Aikuisopetuksen tehtäviin suuntautuviin opettajan pedagogisiin opintoihin valitut opiskelijat suorittavat pakollisena osuutena aikuisopetuksen didaktiikan (5 op). Opintojakso alkaa kaikille yhteisestä orientoivasta aloitusluennosta. Opintojakso jatkuu ryhmätyöskentelynä, jossa tutustutaan muun muassa erilaisiin aikuisopetuksen työ- ja opetusmenetelmiin. Kurssikirjallisuutta käydään ryhmissä läpi yhteistoiminnallisesti, ja lopuksi laaditaan kurssimateriaalista essee erikseen annettavan ohjeistuksen mukaisesti.

Lisäksi suoritetaan ainedidaktiikan osuus yhdessä aineessa. Opintojakso arvioidaan luentoihin ja ainedidaktiikan kirjallisuuteen pohjautuvalla tentillä tai ainekohtaisesti sovitulla suorituksella, esimerkiksi esseellä.

Ainedidaktiikan ryhmäopetus suoritetaan osallistumalla ryhmäopetukseen, jossa tulee olla läsnä, sekä ryhmäopetuksessa annetuilla ainekohtaisilla tehtävillä. Tehtäviin kuuluu tyypillisesti opetustuokioiden pitämistä yksin tai ryhmässä, erilaisiin opetusmenetelmiin sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön perehtymistä, kirjallisuuteen ja muihin aineistoihin perehtymistä ja kirjallisten suoritusten laatimista niiden pohjalta yksin tai ryhmissä.